Aleksi Ojala

Soittoura

Aleksi aloitti pianonsoiton Joensuun musiikkiopistossa vuonna 1980. Kunnon kipinä musiikintekoon syttyi kuitenkin vasta neljä vuotta myöhemmin nelosluokalla, kun hän perusti uimaseurakavereidensa kanssa bändin, jossa alkoi soittaa rumpuja. Samoihin aikoihin hän alkoi myös tekemään omia biisejä. Laulaminen alkoi kiinnostaa yläasteen loppupuolella, ja lukion jälkeen Aleksi pääsi opiskelemaan musiikkikasvatusta ja opetteli soittamaan vielä kitaraa ja saksofonia. "Vuonna 1998 saatiin James the Beaver -nimisen bändin kanssa levytyssopimus. Soololevyni julkaistiin vuosina 2003 ja 2008. Olen ollut mukana lukemattomissa bändeissä (mm. Montevideo ja Lemonator) kosketinsoittajana, laulajana tai rumpalina. Koen kuitenkin vahvasti olevani ennen kaikkea lauluntekijä ja musiikkikasvattaja. Teen pöytälaatikkoon paljon sellaistakin musiikkia, jota en halua itse esittää. Näitä iskelmällisempiä biisejä on päätynyt sinkuiksi mm. Kaija Koolle, Club for Fivelle, Anne Mattilalle ja Kristian Meurmanille. Olen myös tehnyt jousisovituksia muille artisteille. Päivätyökseni hoidan musiikin lehtorin virkaa Tapiolan lukiossa."

Esikuvat

"Ekat artistit mitkä kolahti kunnolla oli Elvis ja Stray Cats. Elettiin kahdeksankymmentäluvun alkua ja olin silloin ehkä seitsemänvuotias. Siihen aikaan piti olla joko teddy tai punkkari, ja meidän pihan isommat jätkät oli kaikki teddyjä.. Rockabillyä seurasi disko, Dingo ja hevikaudet. Mun ekat omat vinyylit oli ac/dc:n Flick of the Switch, Iron Maidenin Piece of Mind ja Rainbown Bent Out of Shape – melkoisia klassikkoja siis. Yläasteelle mennessä kuuntelin hevin lisäksi lähinnä Southern Boogieta. Siitä sitten pikkuhiljaa alkoi musiikkimaku monipuolistua. Parikymppisenä diggailinkin jo kaikkea paitsi kantria, teknoa ja oopperaa, mut aika pian löysin niidenkin genrejen kauneuden."

Muutamia isot jäljet jättäneitä bändejä ja artisteja

The Beatles, Bob Dylan, David Bowie, Tom Waits, Neil Young, Bruce Springsteen, Paul Simon, Peter Gabriel, Leonard Cohen, Jeff Buckley, Van Morrison, Rufus Wainwright, Johnny Cash, Sufjan Stevens, Tori Amos, Joni Mitchell, Suzanne Vega, Judee Sill, Stina Nordenstam, Aimee Mann, A Girl Called Eddy, Kauko Röyhkä, J. Karjalainen, Leevi and the Leavings, The Stone Roses, Blur, The Verve, Suede, Björk, Jellyfish, Crowded House, The Smashing Pumpkins, Nirvana, The Smiths & Morrissey, The Cure, Radiohead, Air, Kent, Depeche Mode, Ben Folds Five, The Cardigans, Massive Attack, Goldfrapp, Portishead, Raspberries, Sweet Chariots, Atomic Swing, Nina Simone, Chet Baker, Billie Holiday, Miles Davis, John Coltrane, Arvo Pärt, Hildegard von Bingen, Giovanni Pierluigi da Palestrina, J. S. Bach ja Maurice Ravel.

Rakkaimmat soittokamat

K. Kawain Flyygeli, Rhodesin Mark II keikkapiano, Martinin ooo-28 akustinen + Macin & Logicin ympärille rakennettu kotistudio.

Harrastukset

Jooga, uinti ja lukeminen.

Aleksi Ojala ja sävellystyön voima

Jokainen tehty kappale ei aina päädy tekijän itsensä esittämäksi, vaan biisejä päätyy myös muille. Näin on käynyt myös Aleksi Ojalan tapauksessa, kun biisejä on tullut tarpeeksi ja ne eivät aina ole sopineet omaan tuotantoon. Ojalalla innostus musiikkiin lähti liikkeelle ensimmäisellä luokalla pianonsoiton muodossa ja jo neljännellä luokalla hän alkoi tehdä omia sävellyksiä silloiselle bändilleen. Mitä enemmän biisejä Ojala sai valmiiksi ja mitä enemmän niitä bändissä yhdessä soitettiin, sitä suuremmaksi kasvoi innostus jatkaa musiikin harrastamista. Kun hän 90-luvulla pääsi itse soittamaan kokoonpanojensa kanssa Tavastialle ja erinäisille festarilavoille, loi huikeaksi kasvanut fiilis lisää inspiraatiota soittoon. Nykyisin Ojala opettaa Tapiolan lukiossa musiikkia ja toimii lauluntekijänä. Musiikkikasvatus on näin ollen suuri osa hänen elämäänsä. Myös musiikkiteknologia ja sen oppiminen ja ymmärtäminen on kasvattanut juuriaan Ojalan mieleen. "Nyt aikuisiällä on ruvennut kiinnostumaan enemmän siitä, että löytäisi juuri sen haluamansa soundin ja saisi sen levylle", hän kuvailee. Kaikesta huolimatta musiikin arvo tulee yleisesti kuitenkin kaukana takana, jos sitä vertaa perheeseen. Elämä on täynnä erilaisia tunnetiloja, ja Ojala onkin oppinut jo nuoresta pitäen käyttämään niitä hyödyksi sävellystyössään. Pianon ääreen istahtaminen tietyn fiiliksen vallitessa on monesti tuottanut tulosta. Sävellystyön teko ja sen oppiminen ovat motivoineet suuresti Ojalan tietä muusikkona, ja hän tahtookin jakaa tuota biisinkirjoituksesta pulppuavaa intoa eteenpäin opettaessaan. Ojala itse oppi myös suuresti bändikavereiltaan soittaessaan näiden kanssa, eikä yhdessä soittamisen tärkeyttä ja siitä syntyvää iloa pidä aliarvioida. Opettajana on mukauduttava monenlaiseen musiikkiin, ja vaikka koulumaailma onkin Ojalan sanojen mukaan "iso laiva, joka kääntyy hitaasti", on se saatava taipumaan musiikin uusiin tuuliin. Hänen kaltaiselleen moneen taipuvalle miehelle se ei onneksi ole tuottanut ongelmaa. "Opetuksen pitää myös pysyä relevanttina pitkään ja siihen kaikkeen ollaan pyritty myös Rockwaylla". Ojala tahtoo painottaa, ettei kyse ole vaikeista asioista. Soittamisen ja säveltämisen oppiminen on mahdollista kenelle tahansa. Toki alkuun pääseminen edellyttää tiettyjen perusasioiden oppimista, mutta palikoita yhdistelemällä voi koota vaikka mitä.